Alumiiniprofiilituotannon hapan jätevesi tulee pääasiassa prosesseista, kuten happoetsaus, neutralointi, hapetus, öljynpoisto ruiskutusesikäsittelyssä ja happopesu hapetuspajassa. Se sisältää erilaisia haitallisia aineita tai raskasmetallisuoloja. Hapon massaosuus vaihtelee merkittävästi, vaihdellen alle 1 %:sta yli 10 %:iin. Emäksinen jätevesi tulee pääasiassa prosesseista, kuten alkalietsaus hapetuspajassa ja alkalipesu ruiskutetussa esikäsittelyssä. Alkalin massaosuus vaihtelee alle 1 %:sta yli 5 %:iin. Jätevettä syntyy myös ruiskutus- ja värjäysprosesseissa. Jätevesi sisältää usein happojen ja emästen lisäksi öljyjä, maaleja, fluorisuoloja sekä muita epäorgaanisia ja orgaanisia aineita.
Happamat ja emäksiset jätevedet ovat erittäin syövyttäviä ja ne on käsiteltävä asianmukaisesti ennen tyhjennystä. Yleiset ohjeet happaman ja emäksisen jäteveden hallintaan ovat: ① Korkean-pitoisuuden happaman ja emäksisen jäteveden talteenotto ja uudelleenkäyttö tulee ensin harkita. Veden laadusta, määrästä ja erilaisista teknisistä vaatimuksista riippuen uudelleenkäyttö tulisi maksimoida. Jos uudelleenkäyttö on vaikeaa tai jos pitoisuus on alhainen ja tilavuus suuri, hapon tai alkalin talteenottamiseksi voidaan käyttää konsentrointimenetelmää. ② Alhainen-happopitoinen ja emäksinen jätevesi, kuten happamien peittaussäiliöiden tai emäksisten pesusäiliöiden huuhteluvesi, tulee käsitellä neutraloimalla.
Neutralointikäsittelyssä ensisijaisena periaatteena tulisi olla jätteen käyttäminen jätteen käsittelyyn. Esimerkiksi happamat ja emäksiset jätevedet voivat neutraloida toisiaan, tai jäteemästä (lietettä) voidaan käyttää happaman jäteveden neutralointiin ja jätehappoa voidaan käyttää emäksisen jäteveden neutralointiin. Kun nämä olosuhteet eivät ole käytettävissä, hoidossa voidaan käyttää neutraloivia aineita.
Kansallisen standardin GB8978-1996 "Emission Standard of Water Pollutants" mukaan päästövaatimukset ovat: COD-luokka I alle tai yhtä suuri kuin 60 mg/L, luokka II enintään 120 mg/l, suspendoituneet kiintoaineet enintään 100 mg/l, fluoridi-ionien arvo on yhtä suuri kuin F-Le-6 ja pH-arvo 0 mg/l
Nykyaikaiset jätevedenkäsittelymenetelmät jaetaan ensisijaisesti kolmeen luokkaan: fysikaalinen käsittely, kemiallinen käsittely ja biologinen käsittely.
1) Fysikaalisella käsittelymenetelmällä tarkoitetaan jäteveden käsittelymenetelmää, joka erottaa ja ottaa talteen fysikaalisilla vaikutuksilla liukenemattomia ja suspendoituneita epäpuhtauksia (mukaan lukien öljykalvot ja öljypisarat). Yleisiä menetelmiä ovat sedimentointi, suodatus, keskipakoerotus, ilmavaahdotus, haihdutuskiteytys ja käänteisosmoosi. Tämä menetelmä erottaa kiintoaineet, kolloidit, öljyt ja muut epäpuhtaudet jätevedestä, jolloin saadaan aikaan jäteveden esipuhdistus.
2) Kemiallisella käsittelymenetelmällä tarkoitetaan jäteveden käsittelymenetelmää, joka erottaa ja poistaa liuenneessa tai kolloidisessa tilassa olevat epäpuhtaudet tai muuttaa ne vaarattomiksi aineiksi kemiallisten reaktioiden ja massansiirtovaikutusten kautta. Yleisesti käytettyjä menetelmiä ovat neutralointi, koagulointi, redox-reaktiot, uutto, strippaus, puhallus, adsorptio, ioninvaihto ja elektro-dialyysi.
3) Biologisella käsittelymenetelmällä tarkoitetaan jäteveden käsittelymenetelmää, jossa mikrobien aineenvaihdunnan avulla muutetaan jätevesiliuoksessa, kolloidisessa muodossa tai hienojakoisessa muodossa olevat orgaaniset aineet, myrkylliset aineet ja muut epäpuhtaudet stabiileiksi ja vaarattomiksi aineiksi. Biologinen käsittely luokitellaan aerobiseen ja anaerobiseen käsittelyyn. Yleisiä aerobisia käsittelymenetelmiä ovat aktiivilieteprosessi, biosuodattimet ja hapetusaltaat. Anaerobista käsittelyä, joka tunnetaan myös nimellä biologinen pelkistyskäsittely, käytetään ensisijaisesti korkean-pitoisuuden orgaanisen jäteveden ja lietteen käsittelyyn käyttäen tyypillisesti käsittelylaitteita, kuten keittimiä.
Lietteen hävittämisen tarkoituksena on: ① vähentää lietteen vesipitoisuutta luomalla olosuhteet hävittämiselle, hyödyntämiselle ja kuljetukselle; ② ympäristöä saastuttavien haitallisten aineiden poistaminen; ③ ottaa talteen energiaa ja pääomaa saavuttaen tavoitteen muuttaa haitat hyödyksi. Lietteen hävitysmenetelmiä ovat lietteen sakeutus, lietteen mädätys, lietteen vedenpoisto ja lietteen kuivaus. Lietteen sakeuttamisen tarkoituksena on käynnistää lietteen kuivaaminen ja pienentää sen tilavuutta, mikä luo edellytykset myöhempään hävittämiseen. Lietteen vedenpoiston tarkoituksena on edelleen poistaa vettä, jolloin lietteen vesipitoisuus laskee alle 80 %:iin. Menetelmiä ovat mekaaninen vedenpoisto ja luonnollinen vedenpoisto. Mekaaninen vedenpoisto voidaan jakaa edelleen tyhjiösuodatukseen, suodatinpuristukseen ja sentrifugointiin. Sen etuja ovat korkea vedenpoistoteho ja pieni maankäyttö, mutta kustannukset ovat suhteellisen korkeat. Luonnonkuivauksella on erittäin alhaiset rakennus- ja käyttökustannukset, mutta sen vedenpoistotehokkuus on alhainen, se vie laajan alueen ja saniteettiolosuhteet ovat huonot. Lietteen kuivauksen tarkoituksena on lämmittää kuivattua lietettä sen vesipitoisuuden ja tilavuuden pienentämiseksi entisestään. Yleisesti käytetty menetelmä on pyörivä rumpukuivain. Sen etuja ovat vakaa toiminta ja luotettava suorituskyky, vaikka se vie suhteellisen suuren alueen.
